SuomiAreena: monimuotoisuus, sietämätön uhka vai sietämättömän upea tilaisuus?

Ruokaan liittyvä keskustelu on vellonut viime vuosikymmeninä yksittäisissä teemoissa voivuorista sokerin verottamiseen ja Itämeren kuormituksesta lihansyönnin ilmastovaikutuksiin. Nyt on noustava yksittäisten teemojen yläpuolelle ja pohdittava, mikä on ruokavalion monipuolisuuden ja ruoantuotantoympäristön monimuotoisuuden varjelemisen välinen suhde, kirjoittaa Elonkierron Ystävät ry:n puheenjohtaja, prof. emerita Sirpa Kurppa.

Ensin meillä oli voivuoret, rasvakeskustelu ja siirtymä voita korvaaviin kasvirasvoihin. Sitten viljaa oli liikaa tai sen hinta oli liian alhainen, jolloin päädyttiin polttamaan viljaa  energiaksi. Seuraavaksi tuli sokerikeskustelu: pitäisikö sokeri panna verolle ja onko parempi juoda keinotekoisesti makeutettuja virvoitusjuomia? Samalla tosin virvoitusjuomapullot kasvoivat vaahtosammuttimen kokoisen kansalaisen mittoihin.

Ongelmia ratkottu yksi kerrallaan

Jossain vaiheessa siirryttiin vähärasvaiseen tai rasvattomaan maitoon ja lopulta maidon kasviperäisiin korvikkeisiin. Lihakeskustelu iski lihajalosteisiin ja erityisesti punaiseen lihaan – mutta lihan syöntimäärät pysyivät entisellään. Kasviksia on yritetty tuputtaa suomalaiseen ruokavalioon, mutta aika huonolla menestyksellä, sillä edelleen ollaan kaukana suosituksesta.

Suolaakin pyrittiin vähentämään reippaasti, mutta samalla keksittiin ottaa käyttöön jodioimattomia suolamuotoja, ja jodin puutteesta oli tulla terveysuhka. Leivän syönti on samalla päässyt vähän unohtumaan, vaikka leipävalikoima on koko ajan laajentunut, ja laatua on terästetty milloin pähkinöillä, juureksilla ja jopa hyönteisistä valmistetulla proteiinilla.

Myös tuottajan ja kuluttajan suhdetta on pyritty lähentämään lähiruoka- ja kumppanuusratkaisuin. Lähiruuan ongelma on toki sen määrittely – onko lähiruoan tuotantokehä 10, 30 vai 100 kilometriä, vai onko kaikki Suomessa tuotettu ruoka lähiruokaa? Kumppanuusratkaisut puolestaan eivät ole saavuttaneet kovin mittavaa tasoa.

1980-luvulla huomio kiinnittyi torjunta-aineiden käyttöön ja sen aiheuttamiin jäämiin ravinnossamme. Ratkaisuksi kehitettiin integroitu torjunta ja sen EU-tasoinen ohjeistus, mutta tästä huolimatta ympäristön kemikalisoitumisen on vastikään todettu ajautuneen hälyttävälle tasolle. Viime vuosituhannen lopulla keskustelujen keskiössä olivat ruuantuotannon vesistöpäästöt. Ilmastomuutoksesta on tullut vahva ruokavalintojen ajuri.

Kaikkien näiden keskustelujen ja muutosten kautta on siis pyritty ratkaisemaan jotain ruokajärjestelmän ongelmaa yksi kerrallaan: joko terveysvaikutusten tai ruuantuotannon ja -kuluttamisen ympäristövaikutusten näkökulmasta.

Luonnon monimuotoisuuskato haastaa kaiken

Nyt meillä on käsillä luonnon monimuotoisuuskato. Jo aikaisemmin on tiedetty, että 90 % maapallolla syödystä ruoasta perustuu 25 kasvilajiin. Ruoantuotannolle elintärkeät pölyttäjät ovatkin katoamassa, koska ne eivät löydä enää elinkierrolleen sopivia ravintokasveja.

Pölytyksen heikkeneminen uhkaa sadontuotantoa monilla tärkeillä kasveilla. Samalla lannoitteiden hinnat ovat nousseet kohtuuttomasti, ja niiden saatavuus on kortilla.

Yhtäkkiä mietimmekin yksittäisten terveys- tai ympäristövaikutusten sijaan, onko meillä Suomessa tai Euroopassa ensi talveksi riittävästi viljaa ihmisille ja eläimille, joille suurin osa viljasta Suomenkin ruokaketjussa menee. Mietimme myös, mitä tarkoittaa suomalainen omavaraisuus eri ravitsemustekijöiden suhteen ja mistä maamme ulkopuolisesta tuotannosta olemme riippuvaisia.

”Yhtäkkiä mietimmekin yksittäisten terveys- tai ympäristövaikutusten sijaan, onko meillä Suomessa tai Euroopassa ensi talveksi riittävästi viljaa ihmisille ja eläimille.”

Välttämätön pakko ajaa monipuolisuuteen

Monipuolinen ruokavalio on ollut ravitsemustieteilijöiden ikuinen suositus, mutta muuttuuko ruuan tuotannon ja kuluttamisen monipuolistaminen nyt pakon sanelemaksi välttämättömyydeksi?

Tästä kysymyksestä nousee monta tärkeää jatkokysymystä. Miten varjelemme ruoantuotannon ja ympäristön monimuotoisuutta ja huolehdimme ruokavalion monipuolisuudesta? Osaisimmeko käyttää tämän haastavan tilanteen jopa kokonaishyvinvointiamme rikastavalla tavalla?

Näistä asioista haastamme keskustelijoita SuomiAreena-keskustelussamme ”Koko Suomi monimuotoisuusdieetille!” torstaina 14.7. klo 15 Porin kaupungintalon lavalla. Lue lisää keskustelusta, ja tule kuulolle joko paikan päälle tai streamin kautta! Lue lisää ohjelmasta ja paneelin puhujista

Prof. emerita Sirpa Kurppa on Elonkierron Ystävät ry:n puheenjohtaja ja aktiivinen monimuotoisuuden puolestapuhuja.

Elonkierron blogin muut #SuomiAreena -kirjoitukset:

Päivi Rönni, MTK Häme: MONIMUOTOISUUSDIEETTIÄ MAATALOUSPOLITIIKKAAN
Petteri Lillberg, Demos Helsinki: PLANETAARINEN RUOKAVALIO JA KESKI-IÄN KRIISI
Martat ja HAMK: MONIMUOTOISTA ARKIRUOKAA PELLOLTA KAUPPAKASSIIN

Seuraa keskustelua joko paikan päällä Porissa kaupungintalon pihalla 14.7.2022 klo 15.00-15.45 tai streamin kautta MTV3-Katsomossa!

Skip to content