ELONKIERRON ELÄIMET
Eläimet saapuvat lähiseudun tiloilta puistoon touko-kesäkuun aikana ja viipyvät syyskuun puolivälin paikkeille. Eläimistä kiinnostuneille paras vierailuaika puistossa on todennäköisesti aamupäivä tai alkuilta, jolloin moni eläimistä on jalkeilla ja aktiivisimmillaan. Elonkierron eläimet ovat uteliaita ja sosiaalisia, mutta kävijöiden ei kannata olettaa, että ne ovat portilla heti vastassa. Kun odottaa kärsivällisesti, eläimet saattavat tulla aitauksen viereen ihmisen luo. Eläinten aitauksiin meneminen on ehdottoman kiellettyä eikä niille saa antaa omia eväitä. Vuohille voi syöttää apilaa ja voikukkia.
Maatiaiskanat
Elonkierron maatiaiskanat tulevat Rengosta Katja Rättyän tilalta. Kanat edustavat Jussilan kantaa, joka on saanut nimensä Valkeakoskella sijaitsevan Jussilan talon mukaan. Tämän nykyään hyvin uhanalaiseksi käyneen kanakannan juuret ulottuvat aina 1930-luvulle saakka.
Maatiaiskanat löytävät helposti ruokaa ja suojaa vapaana ulkoillessaan. Ravinnon etsimisen lisäksi maatiaiskanalla on jäljellä myös muita vaistonvaraisia ominaisuuksia, kuten haudontavietti ja jälkeläisistä huolehtiminen. Päiväunille kanat hakeutuvat paikkoihin jonne petojen on vaikea päästä, kuten tiheään pensaikkoon. Elonkierrossa kanat pääsevät myös omaan orrelliseen kanakoppiin ja -tarhaan, jonne ne myös aina yöksi suljetaan. Päivisin kanat liikkuvat vapaina kanakopin ympäristössä.
Suomalainen maatiaiskana tunnetaan pitkäikäisenä ja terveenä rotuna. Keskimäärin se elää 6–8-vuotiaaksi, mutta yli 10-vuotiaskaan kana ei ole harvinaisuus. Maatiaiskanalla on hyvä taudinvastustuskyky, jonka taustalla on löytynyt MHC-alueen (kudosantigeenijärjestelmä) monimuotoisuus.
Maatiaiskanan säilytys virallistettiin vuonna 1998 perustamalla Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma. Ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus.
Naudat
Maidontuotannossa käytettiin ennen valtaosaltaan maatiaisrotuja. Viimeisten vuosikymmenien aikana ne ovat olleet vaarassa hävitä kokonaan. Suomenkarjaan kuuluu kolme eri rotua: itä- (tunnetaan myös nimellä kyyttö), pohjois- ja länsisuomalainen rotu. Suomenkarja on luonteikas, ihmisläheinen ja ympäristöään ahkerasti tarkkaileva rotu. Suomenkarja on hyvin sopeutunut suomalaisiin olosuhteisiin ja niukkuuteen. Ne pärjäävät hyvin metsälaitumella. Maatiaisnaudat ovat yleensä sarvettomia eli nupoja.
Suomenkarjan ylläpito ja elinvoimaisuuden edistäminen on myös sekä kulttuurihistoriallisesti arvokasta että luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellistä. Laiduntaminen luonnonympäristössä on yksi harvoista ruoantuotantotavoista, joka parantaa luonnon biodiversiteettiä. Laiduntavat eläimet auttavat pelastamaan katoamassa olevia perinneympäristöjä, kuten niittyjä ja hakamaita sekä niissä asuvia uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja.
Elonkierrossa laiduntaa kesällä 2024 1,5-vuotiaat länsisuomenkarjahiehot Usva ja Utu. He ovat saapuneet Tampereelta AhlmanEdun karjatilalta, jossa ylläpidetään geneettisesti arvokasta suomenkarjaa.
Yhtenäisen punaruskea länsisuomenkarja on maatiaisnaudoistamme suurikokoisin. Länsisuomenkarja on yksi maailman korkeatuottoisimmista maatiaisnautaroduista. Lisääntymiskykyisiä (eli yli 2-vuotiaita) yksilöitä länsisuomenkarjassa on nykyään vain noin tuhat Suomessa. Länsisuomenkarjan määrä on vähentynyt, kun maatalouden muutoksen myötä pienet maitotilat ovat lopettaneet maidontuotannon. Niitä on perinteisesti pidetty pienemmillä tiloilla.
POssut
Elonkierrossa kesää viettävät possut Pipsa (maatiaissika) ja Ressu (yorkshire). Afrikkalaisen sikaruton estämiseksi Elonkiertoon on rakennettu tupla-aitaus, jonka toisen osan sisäpuolelle ihmiset pääsevät päivisin katsomaan possuja melko läheltä. Jos possuja ei näy, ne saattavat olla kaivautuneena olkien sekaan. Ne pelaavat leikkisästi pallolla, purevat keppejä ja ottavat mutakylpyjä. Elonkierron työntekijät levittävät myös käsin niiden iholle auringolta suojaavaa mutaa.
hevoset
Elonkierrossa laiduntaa Elina Kiviharjun omistama vaaleaharjainen rautias nimeltään Kankalon Angeliina (s. 2017) ja Emilia Mäntyvaaran omistamat vaalearuunikkotamma Totemimmi (s. 2007) sekä Totemimmin varsa, tummarautias Ylijoudon Ymmi (s. 2021).
Suomenhevonen on Suomen kansallishevonen ja ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu. Suomenhevosia on noin 20 000, eli kolmasosa koko Suomen hevosmäärästä. Lämminverihevosia käytetään pääasiassa ratsu- ja ravihevosina, mutta suomenhevonen sopii myös työkäyttöön. Luonteeltaan suomenhevonen on yhteistyöhaluinen, yritteliäs, toimiva ja nöyrä. Suomenhevosella on maailman paras vetotekniikka – ne vetävät painoonsa nähden kaksinkertaisen määrän kuormaa.
PONIT
Elonkierrossa kirmaa kolme ponia: 1-vuotias gotlanninrusstamma Indica Wee (Indi) sekä 2-vuotiaat shetlanninponitammat Harmony Wee (Puntti) ja Hope Wee (Puhvi). Ponit ovat Talli Poninhännästä Ypäjältä, kasvattaja ja omistaja on Erja Mattila.
Gotlanninruss eli russponi on alkuperältään ruotsalainen maatiaisrotu. Se on elänyt ammoisista ajoista Gotlannin saarella, missä tänäkin päivänä lauma russeja vaeltaa vuoden ympäri lähes vapaana. Russponi on helppohoitoinen perheponi, luonteeltaan reipas, oppivainen ja eloisa. Raviponina russ on maailman nopein.
Shetlanninponi, tuttavallisemmin shettis, on kotoisin Shetlannin saarilta Iso-Britanniasta. Se on yksi vanhimmista ja puhtaimmista poniroduista maailmassa. Shetlanninponi on Suomen yleisin ponirotu (n. 8500 kpl).
Vuohet
Elonkierrossa laiduntavat suomenvuohet ovat Miina Huittisen vuohenmaitotilalta Punkalaitumelta. Vuohi on tiettävästi vanhin kotieläin n. 9000 vuoden takaa ja suomenvuohi on ainoa suomalainen alkuperäisrotu.
Vuohi on aktiivinen, utelias, itsepäinen ja älykäs sorkkaeläin, joka on erittäin taitava ja ketterä kiipeilemään. Suomenvuohi on kevytrakenteinen ja niiden väritys vaihtelee vitivalkeasta harmaan kirjavaan, joukossa on myös ruskeita ja mustia yksilöitä. Se voi olla sarvellinen tai sarveton. Pitkäikäisenä vuohi voi elää lähes kaksikymmentävuotiaaksi. Vuohet tuottavat lihaa, villaa ja maitoa. Suomenvuohia on maassamme arviolta noin neljä ja puoli tuhatta.
Lampaat
Elonkierrossa laiduntaa pässit Einari (gotlanninturkis- ja leicesterristeytys) ja Otto (suffolkristeytys) sekä 12 karitsaa. Lampaat ovat kotoisin Toivolan lammastilalta Salosta.
Lampaita on Suomessa noin 155 000. Maailmalla on tuhansia lammasrotuja, mutta Suomen yleisin lammasrotu on erittäin hedelmällinen suomenlammas. Uuhi synnyttää keväällä maalis–huhtikuussa yhdestä kolmeen karitsaa. Lammas on todellinen laumaeläin – johtaja määrää tahdin ja lauma seuraa tätä minne vain. Lampaat tuottavat villaa, taljoja, maitoa ja lihaa sekä tekevät töitä maisemanhoidossa.
