ELONKIERRON ELÄIMET
Kukko kanalaumoineen ottaa vieraat vastaan puiston portilla. Elonkierrossa laiduntaa nautakarjaa, hevosia, lampaita ja vuohia. Suurin osa Elonkierrossa olevista eläimistä on maatiaisrotua. Eläimet saapuvat puistoon kesäkuun aikana ja viipyvät syyskuun puolivälin paikkeille.
Maatiaiskanat
Kana kesytettiin punaisesta viidakkokanasta (Gallus gallus), jota edelleen tavataan villinä suurimmassa osassa Kaakkois-Aasiaa. Kesytyksen aikana punaiseen viidakkokanaan on risteytynyt myös harmaata viidakkokanaa (G. sonneratii). Suomeen kanoja on tuotu viimeistään noin 1000 vuotta sitten. Näistä eri kanakantojen risteymistä muotoutui aikojen saatossa nykyinen suomalainen maatiaiskana.
Maatiaiskana sietää kohtuullisen hyvin viileää ja osaa etsiä ravintoa suoraan luonnosta kesäaikaan. Ravinnon etsimisen lisäksi maatiaiskanalla on jäljellä myös muita vaistonvaraisia ominaisuuksia, kuten haudontavietti ja jälkeläisistä huolehtiminen. Maatiaiskana hoitaa ja opettaa poikasiaan kahden tai kolmen kuukauden ajan. Maatiaiskanoja myös pidetään taitavina lentämään ja vapaina ne myös yöpyvät puissa. Suomalainen maatiaiskana tunnetaan pitkäikäisenä ja terveenä rotuna. Keskimäärin se elää 5–7-vuotiaaksi, mutta yli 10-vuotiaskaan kana ei ole harvinaisuus. Maatiaiskanalla on hyvä taudinvastustuskyky, jonka taustalla on löytynyt MHC-alueen (kudosantigeenijärjestelmä) monimuotoisuus.
Suomalainen maatiaiskana on genomiltaan ainutlaatuinen. Suomalaisesta maatiaiskanarodusta löytyy viitteitä sekä valkoisiin että ruskeisiin munintakanalinjoihin, sekä raskaampiin kanarotuihin, jotka ovat broilereiden kantamuotoja. Toisaalta risteytymät tuontirotujen kanssa ovat olleet satunnaisia, eikä niistä ole jäänyt merkittävää vaikutusta maatiaiskanan perimään. Tutkimusten perusteella voidaan myös olettaa, että suomalainen maatiaiskana on lähempänä itäistä alkuperää kuin esimerkiksi kaupallisia munijalinjoja.
Maatiaiskanan säilytys virallistettiin vuonna 1998 perustamalla Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma. Ohjelmaa johtaa Luonnonvarakeskus ja mukaan on vakiintunut kymmenen säilytettävää kantaa. Säilyttäjiä kuitenkin tarvitaan lisää – olisitko sinä seuraava maatiaiskanan säilyttäjä?
Naudat
Maidontuotannossa käytettiin ennen valtaosaltaan maatiaisrotuja. Viimeisten vuosikymmenien aikana ne ovat olleet vaarassa hävitä kokonaan. Suomenkarjaan kuuluu kolme eri rotua, länsi-, itä- ja pohjoissuomalainen rotu.
Kyyttö
Itäsuomenkarjan eläimiä kutsutaan myös kyytöiksi. Kyyttökarjan lehmiä on puhdasrotuisena jäljellä noin 1 600 ja kanta kasvaa mukavasti. Kyyttö on maatiaislehmäroduistamme vanhin. Kyytön kyljet ovat punaruskeat, vatsa ja mahanalus valkoiset.
Länsisuomalainen
Yhtenäisen punaruskea länsisuomenkarja on maatiaisnaudoistamme suurikokoisin. Länsisuomenkarja on yksi maailman korkeatuottoisimmista maatiaisnautaroduista. Lehmiä on noin 1500 yksilöä ja kanta vähenee huolestuttavasti. Maatiaisnaudat ovat yleensä sarvettomia eli nupoja.
hevoset
Suomenhevosia on noin 20 000, eli kolmasosa koko Suomen hevosmäärästä. Lämminverihevosia käytetään pääasiassa ratsu- ja ravihevosina, mutta suomenhevonen sopii myös työkäyttöön.
Vuohet
Elonkierron vuohet ovat suomenvuohia, joita maassamme on arviolta noin neljä ja puoli tuhatta. Niiden väritys vaihtelee vitivalkeasta harmaan kirjavaan, joukossa on myös ruskeita ja mustia yksilöitä. Vuohet voivat olla sekä sarvekkaita että nupoja. Tärkein tuote on maito, jota vuohi tuottaa puolitoista–kuusi litraa päivässä.
Lampaat
Lampaita on Suomessa noin 155 000. Uuhi synnyttää keväällä maalis–huhtikuussa yhdestä kolmeen karitsaa. Lammas tuottaa villaa, turkista ja lihaa. Lammasta voidaan käyttää myös maisemanhoidossa. Suomalainen syö lampaanlihaa keskimäärin 700 grammaa vuodessa, sen sijaan esimerkiksi sianlihaa syödään noin 36 kiloa vuodessa.
