Ensimmäiset tiput ulkona!

Lauataina alkoi tapahtua, ja ensimmäinen pääsiäistipu kuoriutui. Se oli hyvin päämäärätietoinen, ja kuoren rikkomisesta kuoriutumiseen meni vain reipas tunti! Grázyna seurasi ja dokumentoi ohessa olevin kuvin. 

Tipu rikkoo ensin munan kuoreen särön munahampaallaan (joka sittemmin häviää). Ensimmäisen reiän jälkeen tipu lepää, ja jatkaa sitten hommiaan levon jälkeen. Vähitellen se rikkoo kuoren suurinpiirtein puoliksi. Mitään apua kuoriutumisessa ei saa antaa. Jos ihminen alkaa antaa apua, seuraa siitä yleensä tipun kuolema. Kuoriutumiseen kuulukin mennä aikaa, sillä verisuonet alkavat vetäytyä ja tipu ”irrottautuu” munasta ennen ulostuloaan. Jos kuoriutuminen pitkittyy, voi vähän suihkutella suihkupullolla vettä, ettei muna ainakaan kuivu. Kuivuneista kalvoista tipu ei selviä. 

Välillä tipu lepää, mutta välillä se piipittää. Tipu vastaa jo ennen kuoriutumistaan äitinsä piipitykseen, ja myös ihmisen vihellykseen.  Romautan tässä mielikuvanne kuoriutuvista pääsiäistipuista: Puolikkaasta kuoresta EI kurkkaa keltainen, söpö pörröpää, vaan ulostuleva tipu on uitetun, höyhenpeitteisen dinosauruksen näköinen. Jos uskallatte, googlettakaa kuvia geenimutaation vuoksi ilman höyheniä kuoriutuvista tipuista – ja peljätkää.

Tipu kuivattelee kuoriutumisen jälkeen ja lepää hetken. Hautomakoneessa on sille sopiva lämpö. Kohta se kuitenkin siirretään lämpölampun alle. Grázyna on vanha kanankasvattaja, ja hänellä on ”lämpöholvi” tipusille. Kohta se jo alkaa syödä tipunruokaa tai tipuleipää. Tarjolla pitää olla myös kalkkirouhetta ja hiekanjyviä. Linnuillahan ei ole hampaita, vaan ruoka jauhautuu kivispiirassa. Kivispiira tai kivimaha on vahva lihas, jonka sisällä on – kiviä. Niitä lintu saa sisäänsä vain kiviä syömällä, eli tipulle PITÄÄ tarjoilla sopivanrakeista hiekkaa. Eri kokoiset linnut syövät erikokoisia kiviä, ja tipusten kivet ovat ison hiekanjyvän kokoluokkaa. Vettä tipusilla pitää tietenkin olla kanssa.

Seuraava tipu alkoi kuoriutua illalla, ja oletimme sen olevan ulkona ja edellisen kaverina jo ennen yötä. Mutta toisin kävi, ja kakkonen kuoriutui vasta aamulla. Ajattelimme pitää tipuset Grázynalla vielä iltaan ja siirtää sitten isot tänne meille, jossa on valmis terraario odottamassa. Ensimmäinen tipu oli kuitenkin liian virkku kakkosena kuoriutuneeseen verrattuna, ja kiusasi väsynyttä (puoli)sisartaan, joten ensimmäinen tuli nyt yksinään tänne meille. Se on ollut lasten kanssa lattialla piirtämässä tipukuvia ja juomassa meidän kanssa kahvia. Seura kelpaa. Lämpöluolaan teimme sille lampaanvillasta ”ystäviä”, joiden vieressä pötköttää. Lammastipujen lisäämisen jälkeen se lopettikin itkuisen piipittämisensä, ja nukahti pesäänsä. Rankkaa elämää ilman äitiä… Koitamme parhaamme! 

Mutta muissa munissa ei ole näkynyt säröjä vielä ja olemme vähän huolissamme. Tänään ja huomenna pitäisi tulla lisää. Pitäkää peukkuja.

Skip to content