ELOMOPO
Elonkierron monimuotoisuuspolku (EloMoPo) on kehittämishanke, joka parantaa ja laajentaa Elonkierto-puiston tuottamia hyvinvointipalveluja. Uusi kehityshanke lisää Jokiläänin houkuttavuutta matkailukohteena ja asuinpaikkana ja lisää talkootoiminnan kautta harrastusmahdollisuuksia puutarhanhoidon ja eläinten hyvinvoinnin parissa.
Hanke tuottaa uusia näyttelykohteita ja opastuksia Elonkiertoon tuottamaan virkistystä ja henkistä hyvinvointia ja herättämään Elonkierron kävijät miettimään luonnon monimuotoisuuteen, pölyttäjiin ja ilmastotoimiin liittyviä arkipäivän ratkaisuja. Näyttelyt, opastukset ja uusi toiminta tähtäävät esimerkkien kautta lähiympäristömme tilan parantamiseen, luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä eläinten ja ihmisten vuorovaikutuksen kehittämiseen ja sitä kautta sekä ihmisten että eläinten hyvinvoinnin parantamiseen.
Syötävä metsäpuutarha
Syötävä metsäpuutarha eli hyötymetsäpuutarha on metsikkömäinen alue, jossa puut, pensaat ja aluskasvillisuus tuottaa syötäviä marjoja tai hedelmiä. Se on vaihtoehto pelkille hedelmäpuille, marjapensaille tai kasvimaalle. Siellä monivuotiset kasvilajit kasvavat toistensa lomassa ja kerroksellisesti; osa kasveista on satokasveja, mutta osalla kasveista on tukitehtävissä: antamassa varjoa, tukea ja estämässä maaperää tiivistymästä ja vetämässä juurilla vettä ja ravinteita maasta.
Kasvit valitaan houkuttelemana pölyttäjiä, estämään tuholaisinvaasioita ja viemään tilaa niin, että rikkakasvien kitkentään ei ole tarvetta. Maaperän viljavuudesta pidetään huolta kiertotalouteen perustuen: kompostoimalla ja kierrättämällä kasvijätettä hajottajien kautta jälleen mullaksi. Metsäpuutarha liittyy kasvintuotannon ilmastovaikutusten vähentämiseen, sillä se sitoo vuoden ympäri hiiltä runkoihin ja maaperään. Se on myös biodiversiteettiä vahvistava viljelymuoto tarjoten monipuolisen elinympäristön eläimille maaperän selkärangattomista pölyttäjien kautta lintuihin ja nisäkkäisiin.
Syötävä metsäpuutarha perustetaan Elonkierron alkupäähän metsäiselle alueelle kanakopin taakse ulottuen osittain Loimijokeen. Syötävä metsä rakennetaan ns. Green Care -toiminnaksi, eli sen tarkoitus on tuottaa kokijalleen hyvinvointia luontoelämysten kautta. Ajatus hyötymetsäpuutarhasta tuli Eurooppaan 50 vuotta sitten, mutta Suomessa se on saanut nostetta vasta viime vuosina. Syötävän metsän perustamiseen on nyt kursseja ja kirjallisuutta tarjolla, ja yhteistyökumppanimme Martat on kehittänyt osaamistaan aihealueesta, jota osaamista voimme nyt käyttää. Yhdistyksen jäsenenä on myös maisemasuunnittelija Jim Steed, joka tekee talkootyönä suunnitelman puutarhasta. Aihealue on niin uusi, että parhaita käytänteitä Suomen alueelle vasta kokeillaan, ja uskommekin Elonkiertoon nousevan syötävän metsän houkuttelevan kävijöitä ja kotipuutarhureita kauempaakin.
Pölyttäjäpolku
Pölyttäjähyönteisten häviäminen on maailmanlaajuinen ongelma, mutta niiden tukemiseksi olisi hyvin helppo tehdä toimenpiteitä jokaisessa puutarhassa ja kunnassa. Elonkierron pölyttäjäpolku esittelee itse pölyttäjiä ja kertoo niille sopivasta elinympäristöstä. Päämääränä on lisätä yleisön osaamista maa-alueiden hoidossa pölyttäjäystävällisiksi.
Yli 75 % maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on pölyttäjistä riippuvaisia tai hyötyvät hyönteisten pölytyksestä. Onnistunut hyönteispölytys varmistaa runsaan, laadukkaan ja vitamiinipitoisen sadon, kasvattaa satoa ja parantaa tuotteiden laatua. Peltokasveilla hyvä pölytys takaa siementen tasaisen tuleentumisen. Jopa 80 prosenttia rypsin sadosta riippuu hyönteispölytyksen onnistumisesta. Pölyttäjien määrä on romahtanut lyhyessä ajassa. Tietoisuus pölyttäjistä ja niiden ahdingosta sekä toimenpiteet pölyttäjien elinolosuhteiden parantamiseksi on tärkeä saada laajemmin tunnetuiksi.
Tehtävä on mahdollinen nyt, sillä Elonkierron Makasiinin vieressä olevaa kuivaa ketoa on hoidettu vuosia siten, että sen kukkaloisto on vertaansa vailla. Lisäksi Nea Lehtokari teki HAMKin lopputyönsä pölyttäjien elämän ja elinympäristöjen kuvaamisesta yleisölle, ja lopputyöstä on jo koostettu kylttejä säätiörahoituksella. Tässä hankkeessa konkreettinen ja itsekseen läpikäytävä polku pystytetään Elonkiertoon. Lisäksi polusta tehdään opastuskierrosversioita eri-ikäisille kävijäryhmille. Opastuskierrokset myös pilotoidaan hankkeen aikana.
Perinneperennapenkki
Elonkiertoon perustetaan perinneperennapenkki makasiinin läheisyyteen, minkä myötä Elonkierto liittyy osaksi virallista kasvigeenivarojen varmuussäilyttäjäverkostoa. Sopimus solmitaan Luken koordinoiman kansallisen kasvigeenivaraohjelman kanssa, jonka edustaja Elina Kiviharju on mukana Elonkierron hallituksessa. Verkostossa on tällä hetkellä 13 varmuussäilyttäjätahoa. Tietoa ja kokemuksia jaetaan vuosittaisissa Luken järjestämissä tapaamisissa. Varmuussäilyttäjälle kuuluu myös vuosittainen raportointivelvollisuus.
Varmuuskokoelmien tavoitteena on turvata Luken säilyttämiä geenivarojen keskuskokoelmia ja tarjota kansalaisille mahdollisuus tutustua geenivarakasveihin, sillä Luken kokoelmat eivät ole yleisölle avoimia. Luken keskuskokoelmista Elonkiertoon lisätyt perennakannat käsittävät mm. erilaisia astereita, päivänliljoja, kuunliljoja, angervoja, kurjenmiekkoja ja tulikellukoita sekä yksittäisiä kantoja harmaamalvikki-, lapinnauhus-, doorianvillakko- ja jalopähkämölajeista. Nämä kannat ovat ominaisuuksiltaan tutkittuja ja pitkäaikaissäilytykseen valittuja, suomalaisiin kasvuolosuhteisiin ja maisemaan hyvin sopivia perinneperennoita.
Eläinten eettinen esilletuonti
Käyttäjäkyselyissä Elonkierron eläimet nostetaan jatkuvasti yleisön suosikkikohteeksi. Elonkiertoon tulee kesäisin kanoja, ankkoja, vuohia, lampaita, sikoja, nautoja ja hevosia. Niiden kautta olemme viestineet mm. eläingeenivaroista – Elonkiertoon valitut eläimet ovat mahdollisuuksien mukaan maatiaisrotuja eli alkuperäisrotuja.
Eläimet elävät puistossa omaa elämäänsä, eikä niitä ole haluttu esimerkiksi alueita rajaamalla pakottaa esittelyeläimiksi. Nyt kuitenkin rakennamme uudenlaisen konseptin eläinten käyttöön osana Elonkiertoon kehitettävää uutta Green care –toimintaa. Tarkoituksemme on mm. ottaa eläinten hoitokierrokselle mukaan yleisön jäseniä, esimerkiksi kehittäen temaattisen eläintenhoitopolun nuorille tai muille suunnatuille ryhmille. Suunnitelma toteutetaan eläinten hyvinvointi edellä, ja itse asiassa eläinten hyvinvointia kantavana teemana pitäen. Emme pakota eläimiä mihinkään vuorovaikutukseen.
Käytännössä koulutamme eläimille uusia käytöksiä, jotka mahdollistava niiden osallistamisen eläin-ihmis-vuorovaikutteiseen toimintaan. Koulutus perustuu operanttiin menetelmään, ja tarkasti ottaen positiiviseen vahvistamiseen. Positiivisen vahvistamisen avulla eläimille opetetaan ensinäkin vapaaehtoinen tuleminen kutsusta eläintenhoitajan luokse. Toisekseen eläimiä opetetaan sietämään yleisöä – eläimet oppivat tietenkin tunnistamaan hoitajansa, mutta vaihtuva yleisö stressaa eläintä.
Eläinten koulutusta varten rakennetaan selvä konsepti kunkin eläinlajin koulutukseksi. Tämän tekee koulutettu eläintenkouluttaja yhdessä Elonkierron henkilökunnan ja eläinkoulutusopiskelijöiden kanssa. Elonkiertoon tulee uudet eläimet ja eläinten hoitajat joka vuosi, eli sekä ihmisen että eläinten koulutus
pitää tehdä joka vuosi uudestaan. Tärkeää on ensin opettaa eläinten hoitaja ymmärtämään kunkin eläinlajin käytöstä ja operantin koulutuksen idean. Näiden hahmottamisen jälkeen hoitaja pystyy ymmärtämään kunkin eläinlajin koulutuksen.
EU:n julkisen rahoituksen osuus on 53106,56€.
Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Leader-rahoitus tulee EU:n maaseuturahaston lisäksi valtiolta ja omalta kunnalta. Tukea voi saada hankkeesta riippuen 20–100% kuluista. Suomessa on 54 Leader-ryhmää, jotka tekevät suunnitelman oman alueen kehittämiseksi ja valitsevat rahoitettavat hankkeet. Elonkierron alueella toimii Leader-ryhmä LounaPlussa.
