Interactive Gardens -hankkeen loppuseminaari kokosi 22.–23. syyskuuta Helsingin Viikkiin hankekumppaneita Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Tanskasta. Lähes kolme vuotta kestänyt hanke alkaa olla loppusuoralla, joten kahden päivän aikana katsottiin sekä taakse- että eteenpäin; mitä eri puolilla Itämeren aluetta on tehty, mitä siitä on opittu ja mitä hankkeen jälkeen jää elämään.
Hankkeen pilottikohteet ovat olleet keskenään hyvin erilaisia. Mukana on ollut kaupunkipuistoja, tutkimus- ja opetuspuutarhoja sekä hyvinvointiin, kuntoutukseen ja oppimiseen käytettäviä ympäristöjä. Suomesta mukana ovat olleet Elonkierto Jokioisilla ja Luonnonvarakeskuksen Louen toimipaikka Tervolassa.
Kohteiden erilaisuus teki loppuseminaarista kiinnostavan. Eri maiden tuloksia kuunnellessa huomasi, että hyvin erilaisissa ympäristöissä oli päädytty kuitenkin samanlaisten kysymysten äärelle: Miten ihmiset saadaan paitsi tulemaan puistoihin ja luontoon, myös käyttämään niitä? Miten ympäristö voi kannustaa liikkumaan, oppimaan, rauhoittumaan, virkistymään? Ja voisivatko jo olemassa olevat puistot ja puutarhat palvella meitä paljon nykyistä monipuolisemmin?
Puutarha rauhoittumisen paikkana
Liettuassa Klaipėdan alueen pedagogis-psykologisen palvelukeskuksen yhteyteen rakennettua japanilaista puutarhaa hyödynnetään lasten kanssa tehtävässä työssä sekä esimerkiksi erityisopettajien, puheterapeuttien ja psykologien toiminnassa. Siellä järjestetään mm. työpajoja, ja puutarhassa on kokeiltu koira-avusteista toimintaa.
Toiminta voi olla hyvin yksinkertaista; hiekan haravoimista tai ympäristön aistimista. Tavoitteena voi olla esimerkiksi keskittyminen, rauhoittuminen tai aistien käyttäminen.
Puutarha palvelee samalla myös aivan tavallista ulkona olemista – siellä voi kävellä, istua ja viettää hetken luonnon keskellä.
Kävijöiden palautteissa korostuivat rauhallisuus, hiljaisuus ja viihtyisyys. Puutarhaa kuvattiin jopa rauhan keitaaksi keskellä kaupunkia.
Tämä oli yksi seminaarin hyvistä muistutuksista – hyvinvointia tukevan toiminnan ei aina tarvitse olla suurta.
Puisto voidaan suunnitella tekemistä varten
Latvian Dobelessa lähtökohta oli aivan toisenlainen. Siellä kokonainen kaupunkipuisto on saanut hankkeen myötä uutta sisältöä. Willow Parkiin on rakennettu ja kunnostettu kävelyreittejä, oleskelupaikkoja, lasten leikkialue, viherluokka, näköalapaikka ja koirille oma alue.
Pajusta tehdyt kaaret ja katokset muuttuvat vielä tulevina vuosina kasvien kasvaessa. Samalla on parannettu alueen saavutettavuutta, valaistusta ja turvallisuutta.
Tässä kohteessa kiinnostavaa oli erityisesti ajatus siitä, että tavallista julkista viheraluetta voidaan tietoisesti kehittää paikaksi, jossa eri-ikäiset ihmiset voivat liikkua, oppia, tavata muita – tai vain olla.
Virossa Rakveressa puolestaan lähdettiin liikkeelle tavallisesta kaupunkiympäristöstä. Keskustan ja vanhan linnan yhdistävälle Parkali-kadulle tuotiin lisää vihreyttä, istutusaltaita, pieniä puita ja mahdollisuuksia istumiseen. Aina ei siis tarvita edes varsinaista puistoa. Luontoa ja viihtyisyyttä voidaan tuoda sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat.
Puutarha voi olla myös luokkahuone
Oppiminen nousi seminaarissa vahvasti esille. Tanskassa Aarhusin yliopiston tutkimus- ja opetuspuutarhaa ovat perinteisesti käyttäneet tutkijat, opiskelijat ja puutarha-alan ammattilaiset. Hankkeen aikana on mietitty, kuinka tutkimusta ja puutarhaa voisi avata myös aivan tavallisille ihmisille.
Ratkaisuja ovat olleet esimerkiksi ruoka- ja sadonkorjuutapahtumat sekä avoimen puutarhan päivä. Syyskuussa -26 järjestetyllä kierroksella osallistujat tutustuivat vihannes-, hedelmä- ja marjatutkimukseen ja maistelivat paikallisen kokin puutarhan tuotteista valmistamia pieniä annoksia. Konseptin todettiin toimineen erittäin hyvin. Puutarhassa järjestettiin myös ensimmäistä kertaa tuleville kokeille koulutusta eri hedelmä- ja vihanneslajikkeista.
Erja Rappe muistutti omassa esityksessään, että puutarha on oppimisympäristönä paljon muutakin kuin kasvien tunnistamista tai viljelyn opettelua. Siellä voidaan yhdistää luonnontieteitä, ruokaa ja ravitsemusta, matematiikkaa, taidetta ja ympäristökasvatusta. Samalla opitaan yhteistyötä, ongelmanratkaisua ja vastuuta – tekemällä eikä vain lukemalla.
Olemassa olevissa viherympäristöissä on paljon mahdollisuuksia
Seminaarin aikana vahvistui entisestään ajatus olemassa olevien puistojen hyödyntämisestä. Meillä on valtava määrä puistoja, puutarhoja ja muita viherympäristöjä. Niitä ei kuitenkaan aina nähdä samalla tavalla hyvinvoinnin, terveyden, oppimisen tai yhteisöllisyyden ympäristöinä kuin esimerkiksi liikuntapaikat.
Hankkeen suomalaisissa tuloksissa ja paneelikeskustelussa nousi esiin juuri tämä käyttämätön potentiaali. Viheralueiden suunnittelussa huomioidaan jo viihtyisyys, virkistys, saavutettavuus ja luonnon monimuotoisuus. Niiden rinnalla voitaisiin kuitenkin nykyistä vahvemmin huomioida asukkaiden näkemykset sekä kokemuksellisuus, oppiminen, osallisuus, ihmisten välinen vuorovaikutus ja luontoyhteys. Näin puistoista ja puutarhoista voisi muodostua paikkoja, jotka asukkaat kokevat nykyistä vahvemmin omikseen ja jotka kiinnostavat myös matkailijoita.
Samalla puistoissa voisi olla enemmän monimuotoisia, luonnonvaraisia ympäristöjä, ja valmiiden kokonaisuuksien sijaan niitä voitaisiin tarkastella jatkuvasti muuttuvina ja kehittyvinä paikkoina. Luonnon prosesseille, muutokselle ja pienelle keskeneräisyydelle voitaisiin antaa enemmän tilaa. Silloin epätäydellisyys voisikin olla täydellistä. Viheralueiden laadun ja monimuotoisuuden rinnalla on kuitenkin tärkeää huolehtia myös niiden saavutettavuudesta. Kaupunkirakenteen tiivistyessä tulisi varmistaa, etteivät etäisyydet lähimmille viheralueille kasva liikaa ja että esimerkiksi koulujen tarpeet käyttää viheralueita oppimisympäristöinä otetaan huomioon.
Myös hankkeen loppuvaiheen yhteisissä suosituksissa viesti oli selvä: luontoon perustuvia ympäristöjä kannattaa tarkastella läpileikkaavana osana kuntien hyvinvointi-, terveys-, opetus-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluja eikä niistä erillisenä asiana.
Hankkeen yhteisessä memorandumissa (yhteisymmärryspöytäkirja) korostetaan kuntien tärkeää roolia tämän ajatuksen viemisessä käytäntöön. Viheralueiden mahdollisuudet hyvinvoinnin, terveyden ja oppimisen tukena saadaan paremmin käyttöön, kun niiden suunnittelu ja hyödyntäminen eivät kuulu vain yhdelle toimialalle, vaan yhteistyötä tehdään yli hallintorajojen yhdessä myös järjestöjen, yritysten ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa.
Entä Elonkierto?
Meillä Elonkierrossa on paljon mahdollisuuksia kokeilla, mitä muualla on tehty ja toisaalta – monia asioita jo teemmekin.
Elonkierrossa kohtaavat eläimet, viljakasvit, puutarhaviljely ja luonnon monimuotoisuus. Vaihteleva Loimijoen maisema kutsuu liikkumaan, oppimaan ja tekemään yhdessä, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden vain pysähtyä. Ympäristöä on hyödynnetty niin opetuksessa, virkistäytymisessä kuin terapeuttisessa toiminnassakin.
Interactive Gardens -hanke on saanut meidät katsomaan Elonkiertoa uusin silmin. Mitä kaikkea siellä jo olevaa voisimme hyödyntää vielä paremmin? Kenelle toiminnot suunnataan? Mitä muutoksia tarvitsemme?
Hanke päättyy lokakuun lopussa. Silloin palaamme vielä tarkemmin siihen, mitä Interactive Gardens -hankkeen aikana on tehty juuri Elonkierrossa.
Erja Mattila, Elonkierron ystävät ry
Merja Hartikainen, Luonnonvarakeskus
