Teksti: Anne Nissinen
Elonkierrossa on järjestetty erilaisia retkipilotteja vuorovaikutteisesta toiminnasta, joita puistoissa ja viheralueilla voidaan järjestää, ja jotka edistävät kävijöiden hyvinvointia. Pilotit ovat osa Interactive Gardens -hankkeen toimintaa.
Forssan maanpuolustusnaiset kokoontuivat Elonkierron portille villiyrttikierrosta varten aurinkoisena ja hiukan tuulisena elokuun päivänä. Portilta suunnattiin historiallisen yrttitarhan läpi ja kanakopin ohi metsän siimekseen. Ohittaessamme kanatarhan Iittiläistä maalaiskantaa oleva ruskea kukko kiekaisi pariin otteeseen, ilmoittaen näin huolehtivansa kanojen turvallisuudesta.
Viime vuonna perustetussa syötävässä metsätarhassa kukkivat kuunliljat rehevien lehtien yllä. Oppaanamme toiminut Pirjo Mutkala kehotti maistamaan kukkia: ”Ne ovat makeita”.
No, eipä ollut tullut koskaan mieleen syödä kuunliljan kukkia. Valitsin latvassa oleva vielä avautumattoman nupun, ja maistoin: tämähän maistuu tuoreelta herneeltä. Eivätpä olleet muutkaan maistaneet kuunliljan kukkia. Seuraava yllätys komeili seuraavan kukkulan päällä: päivänliljat. Yksi joukosta kävi hakemassa kukkavanan ja tarjosi muillekin.
”Tämänhän maistuu kurkulta”, totesi joku osallistujista. ”Nyt ei tarvita lähteä hakemaan vihanneksia kaupasta.” ”Mutta tulee syötyä kukat”, toinen myhäili.
Syötävässä metsätarhassa kuulimme myös, että vuohenkellon juurimukulat sisältävät professori Raija Tahvosen mukaan tärkkelystä, kuten osamankäämin juuretkin. Siis sekin riesa puutarhassa, vuohenkello, pitäisi syödä pois! Enpä ole tiennytkään.
Kierroksen osallistujat maistelivat päivänliljan kukkia. Kuva Anne Nissinen.
Puhe kääntyi rinteessä kasvaviin maitohorsmiin. Parsan tapaan nuorten versojen käyttö oli monille tuttua.
”Mutta niistä voi tehdä teetä”, sanoi yksi osallistujista. Pyöritellään lehdistä palloja, niin että solukko rikkoutuu. Laitetaan pallot laispurkkiin auringonpaisteeseen fermentoitumaan. Kun lehdet ovat tummuneet, ne ovat valmiita käytettäväksi.
Pirjo Mutkala kertoo prinsessajuoman aineksista. Kuva Anne Nissinen.
Savusaunan eteiseen katetussa pöydässä päästiin maistamaan prinsessajuomaa, johon oli käytetty 1,5 litraa mesiangervonkukkia ja sama verran maitohorsmankukkia. Niiden päälle oli kaadettu kaksi litraa kuumaa vettä, lisätty sitruunahappoa ja annettu tekeytyä neljä tuntia. Sitten kukat oli siivilöity pois ja neste pullotettu. Saatiin kauniin vaaleanpunaista juomaa. Se seuraksi meille tarjottiin voileipäkeksejä, joille sivelimme maukasta mesiangervohyytelöä. Mesiangervonkukkien maku muistuttaa vanilliinia, joten kuivattuna niitä voi käyttää ruokiin vanilliinin sijasta.
Maitohorsman kukista Pirjo Mutkala kertoi tehneensä myös prinsessasokeria. Kukkia hierotaan hienosokeriin, niin että väri tarttuu ja sen jälkeen sokeri kuivataan. Saadaan vaaleanpunaista sokeria. Joku osallistujista kertoi tehneensä samaan tapaan syreeninkukkasokeria.
”Niissä säilyy tuoksukin”.
Toinen kertoi tehneensä syreeninkukista juomaa samaan tapaan kuin horsmankukista. Todellakin, näitä ei ole tullut minunkaan kokeiltua, ja syreeninkukkasokeri kuulostaa kovin kiehtovalta tavalta säilöä juhannus, keksikesän runsauden juhla, talven varalle. Pitääpä kokeilla.
Nokkosissa on aivan mahtavan hyvät ravintoarvot. Niitä voi laittaa ryöpättyinä vaikka lettuihin ja keittoihin, samoin kuin nokkosen siemeniäkin. Nepalilaiset harjoittelijat olivat keränneet jauhosavikan lehtiä innolla. Nepalissa niitä kuulemma syödään yleisesti.
Suomen luonnossa on paljon hyvää ja ravinteikasta ruokaa tarjolla. Mutta samalla puhuttiin, että mitään kasvia ei tulisi käyttää kerrallaan yli kahta viikkoa. Teolliseen ruokaan sopeutuneena, kehomme ei ole tottunut kaikkiin luonnon yrttien sisältämiin aineisiin, ja liiallinen määrä voi aiheuttaa haittoja. Villiyrttien käyttö kannattakin aloittaa vaikka salaatissa oman suosikkisalaatin lisänä. Ja kannattaa varmistaa, että poimii vain kasveja, jotka varmasti tuntee, koska luonnonkasveissa on myös voimakkaasti myrkyllisiä kasveja.
Tässä ryhmässä oli kuitenkin kokeneita yrttien käyttäjiä, ja kierroksen lomassa ohjeita vaihdettiin iloisesti prinsessasokerista kuusenkerkkälikööriin.
”Vain mielikuvitus on rajana”, totesi yksi osallistujista. ”Pidetään ensi syksynä villiyrtti-ilta, niin että voidaan maistella omia tuotteita.” ”Niin tai keväällä.” ”Mutta silloin ei ole maitohorsmaa ja mesiangervoa vielä.”
Kierroksella havaittiin, että Suomen luonnossa on tarjolla tärkkelyskasveja, vihanneksiksi sopivia kasveja, mausteita sekä juomien ja herkkujenkin raaka-aikeita. Selvästi kierros herätti myös innostusta omiin kokeiluihin niin kuin tarkoitus olikin.