Elonkierron maaseutu- ja kotieläinpuistossa Jokioisilla nähdään päivittäin lapsia ja perheitä ruokateemojen ja ruoanviljelyn äärellä. Täällä ruokaan tutustutaan kaikilla aisteilla. Yhdelle pojalla oli tärkeää päästä pikkuveljensä kanssa upottamaan kätensä viljaämpäriin. Mullassa mönkivät kastelierot herättävät aitoa innostusta, samoin kuin olkikasassa (olki eli viljakasvin korsi) pomppiminen ja eläinten kanssa seurustelu on kaikille ihan huippukokemuksia. Lapsille on myös tärkeää päästä juoksentelemaan nurmikentillä, nauttimaan vapaudesta. Perheet viettävät Elonkierrossa hyvää yhteistä aikaa arjen pienten seikkailujen äärellä.
Kun Elonkierto lähti Helsinkiin Maailma kylässä-festivaalille, mukaan otettiin pussitettua hevosenkakkaa puutarhaharrastajien iloksi. Kikkarepussien äärellä käytiin hyviä keskusteluita. Joku oli ikionnellinen messujen annista. Toinen ihmetteli, mitä kikkareilla tehdään? Kolmas oli valmis tappamaan kaikki kotieläimet, koska hänen mielestään eläimet ovat ilmastouhka ja pilaavat Itämeren.
Ruokakasvatusta sähköisten ruutujen kautta
Aika moni tämän päivän lapsista ja nuorista kasvaa kaupungissa, ja tutustuu ruoan alkuperään televisio-ohjelmien tai biologian oppisisältöjen kautta. Tämä anti eroaa ratkaisevasti siitä, miten aiempi sukupolvi pääsi itse osallistumaan ja näkemään ruoantuotannon tekemistä. Ruokapöytään tuotiin itsekasvatettua perunaa. Lehmät ja kanat olivat osa omaa elinpiiriä ja kokemusmaailmaa.
Tunnetusti median sisällöt ovat monestikin ongelmakeskeisesti painottuneita, ja sitä kautta vinouttavat julkisuudessa käytävää keskustelua. Biologian oppisisällöt keskittyvät puolestaan pitkälti luonnontalouden ilmiöihin, kuten vaikkapa yhteyttämiseen tai lajiominaisuuksien geneettiseen periytymiseen.
Viime aikoina biologian opetuksen rinnalla on tuotu myös Luontokouluja, missä koululuokat pääsevät tutustumaan oman paikkakunnan lähiluontoon ja oppimaan luonnon toiminnasta itse tutkien ja tarkastellen. Yhteyttäminen ilmiönäkin on helpompi mieltää, kun on ensin porkkanapenkin laidalla miettinyt onnistuneen kasvun osatekijöitä. Auringonvaloa tarvitaan sokerien tuottamiseen. Riittääkö kuitenkaan luonnonlajien tuntemus, kun lapsista ja nuorista pitäisi kasvaa myös tulevaisuuden kuluttajia ja eri alojen ammatinharjoittajia? Näissä joudutaan hakemaan ratkaisuja luonnonvarojen aktiiviseen käyttöön sekä ihmisen ja luonnon tarpeiden yhteensovittamiseen.
Jopa biologian opettajilta saattaa puuttua teemojen tarkempi tuntemus esimerkiksi kasvien kasvun seuraamisen parissa, tai siitä, minkälaista elämää suomalainen lehmä elää. Saatikka kansallisten ja kansainvälisten ruokajärjestelmien nykyisestä myllerryksestä, jossa halpojen hintojen kautta suunnataan kohden yhä teollisempaa ruoantuotantoa.
TiedolliSen kasvun rinnalla elämäntaitoja
Toinen yhtä tärkeä ja keskeinen näkökulma ruokakasvatukseen on lasten ja nuorten juurtuminen oman elämänsä toimijoiksi. Tämä näkökulma on jatkuvasti korostumassa, kun yhteiskuntaan liittyvä myllerrys ja tulevaisuuden epävarmuus kasvaa samanaikaisesti monilla elämänalueilla.
Ahdistus ja mielenterveyden ongelmat ovat yleisiä kasvavan sukupolven keskuudessa. Miten tämä mahdollista? Miksi olemme alkaneet täyttää aktiivisessa kasvun ja kehityksen vaiheessa olevien lasten arjen sisällöillä, joille yhteistä on hyvinvoinnin kuormittaminen ja tulevaisuudenuskon kuristaminen? Edes sota-ajan ankeina vuosina ei toimittu näin.
Traumatyön asiantuntijat, jotka tuntevat ihmisen selviytymisen mekanismeja, näkevät keskeisenä yksilön vahvat yhteydet omaan yhteisöönsä ja ympäristöönsä. Näiden kautta kasvaa fyysisesti ja psyykkisesti vahvoja lapsia ja nuoria. Akateeminen, tiedon maksimointiin perustuva opetus ei enää mitenkään riitä nykyisen yhteiskunnan tarpeisin.
Sen rinnalle tarvitaan lasten silmissä tuikkivan ilon vaalimista ja merkityksellistä toimintaa oman lähiyhteisön konkreettisten asioiden parissa. Ulos oppimaan, kuten monilla paikkakunnilla, esimerkiksi Jokioisten kunnan varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa jo tehdään.
Elonkierto on Hämeessä, Jokioisilla toimiva maaseutu- ja kotieläinpuisto. Sen ylläpidosta vastaa Elonkierron Ystävät ry, ja toiminnan rahoitus tapahtuu Jokioisten kunnan ja hankerahoittajien tuella sekä ympärivuotisella talkootyöllä.
Teksti: Anja Yli-Viikari
