Eläinten viikon (4.–10.10.) kunniaksi esittelemme jo kesälaitumilta koteihinsa siirtyneitä eläimiä.
Lehmät
Hiehot Valentiina ja Vellamo tulivat Tampereelta AhlmanEdun karjatilalta, joka on keskittynyt ylläpitämään länsisuomenkarjan harvinaisia sukulinjoja. 🐂
Valentiina ja Vellamo tekivät kaiken yhdessä ja yhtä aikaa. Noin puolet vuorokaudesta käytettiin lepäilyyn ja toiset puolet laiduntamiseen. Välillä nämä ystävykset intoutuivat kirmaamaan niin, että pensaat ryskyivät hakamailla ja joenrantalaitumilla. Useasti tultiin myös uteliaina tervehtimään Elonkierron vierailijoita aidan vierustalle.
Nautojen positiiviseen kanssakäymiseen kuuluu toisen nuoleminen pään, niskan, kaulan ja olan alueilta. Nuolemisen määrästä päätellen suhteet olivat Valentiinalla ja Vellamolla enemmän kuin kohdillaan.
Valentiina ja Vellamo poikivat ensimmäistä kertaa joulukuussa, joten näitä vasikkakuulumisia odottelemme Elonkiertoon. 💚
Kanat
Höyhenpeitettään kanat hoitivat sukien, öljyten, ravistellen ja siipiä räpytellen sekä kylpien hiekassa, mullassa tai muussa kuivikkeessa. Elonkierrossa Kaaleppi-kukko johdatti kanasensa päivittäin kylpypaikalle pehmeään pehkuun savusaunan hirsikehikon alle. Jos letkan viimeinen jäi kupeksimaan polulle, kukko pyrähti heti komentamaan maleksijan matkaan. Heltta vain heilui ja polun hake lensi kaaressa koivista, kun kukko kiidätti kanasensa kylpyyn. 
Kanat antoivat virtaa myös meille Elonkierron väelle etsiessämme parvesta yhtä kadonnutta, jonka väri vain näytti joka kerta vaihtuvan. Viime kesän kanat tekivät innokkaana piilopesiään milloin mihinkin pöheikköön. Kahdesti ainakin kätköistä löytyi lähes tusinan verran munia. 
Sanotaan, että kanat pysyvät heppoisenkin aidan sisäpuolella. Elonkierrossa kanat löytyivät milloin ponien aitauksesta, milloin lehmien laitumelta. Huhu kertoo, että ne olisivat eksyneet kerran vuohiaitauksille asti. Meillä on jo nyt ikävä näitä Iitin kantaa olevia maatiaiskanoja! Reissukanaset, kuten me niitä Elonkierrossa kutsuimme. 
Hevoset
Elonkierron viime kesän ylväs ja ystävällinen hevosnelikko: Elina Kiviharjun suomenhevoset Angeliina (8v.) ja tämän varsa Sohvi (3v.) Joukkoon tulivat myös Marketta Rinteen trakehner-ruuna Rondo (2v) ja suomenhevonen Walpuri (3v). 
Tältä nelikolta ei luultavasti jäänyt yksikään Elonkierron vierailijaryhmä havaitsematta. Päät, korvat ja kaulat kurottivat uteliaina tulijoita kohti heti, kun parkkipaikalle kurvattiin. Elonkierron hienovarainen tähystelijäporukka nautti olostaan kumpareen tai metsäsaarekkeen laella, mistä koko puiston tapahtumat olivat seurattavissa. Upeat hevoset ihan parhaalla paikalla
Nelikon keskinäinen ystävyys ja huolenpito oli kerrassaan liikuttavaa. Angeliina huolehti vieressä, kun nuorikot välillä pötköttivät pitkin pituuttaan laitumella. Paarma-aikaan nelikko järjestäytyi vinoneliökuvioon, mistä ärsyttävät kiusahenget saatiin parhaiten hätistettyä niin itseltä kuin kavereiltakin. Välillä koko nelikko karautti paarmoja pakoon niin, että tanner tömisi.
Ponit
Meillä on ollut iso ilo saada gotlanninruss- ja shetlanninponeja laiduntamaan haka- ja metsälaitumille jo monena kesänä Talli Poninhännästä Ypäjältä. Keväällä syntyneitä varsojakin saimme ihastella loppukesästä. Nämä russponit ovat luonteeltaan reippaita, eloisia ja oppivaisia. Raviponeina ne ovat maailman nopeimpia! 
Shetlanninponin silmiinpistävin ja tärkein ominaisuus on sen eloisa olemus. Eloa meihin työntekijöihin totisesti sai aikaan ainakin Puhvis, joka oli ystävystynyt suomenhevostamma Angeliinan kanssa jo pari kesää sitten Elonkierron laitumilla. Kaveria piti toki käydä välillä morjestamassa, vaikka ryskyen läpi aitojen. Siinä sitten avautuivat portit muillekin. Kun muut karanneet hakeutuivat toisten ponien aitauksen luo, Puhvis löydettiin uskollisesti Angeliinan luota. 
Possut
Vuorossa älykkäät, siistit ja sosiaaliset possusisarukset Pipsa ja Ressu! 
Possujen isä on tempo-rotua ja emä on yorkshiren ja maatiaisen sekoitus.
Siat ovat aktiivisia laumaeläimiä, joille ruoan tonkiminen maasta on luontainen ja tärkeä tarve. Luonnossa ne käyttävät jopa neljänneksen vuorokaudestaan ruoan etsimiseen. Vaikka Elonkierron Pipsa ja Ressu saivat säännöllisesti ruokaa, ne käänsivät ja kyntivät kärsällään aitauksensa maata innokkaasti, hyväntuulisen röhkimisen säestämänä. Niiden touhuja, tonkimisia, mutakylpemisiä ja juoksuleikkejä oli ilo seurata, ja possut olivatkin erittäin suosittuja kävijöiden keskuudessa.
Siat nukkuvat noin puolet vuorokaudesta, yleensä öisin ja keskipäivisin. Pipsa ja Ressu ottivat päivänokosensa röhnöttäen pitkin pituuttaan takiaislehtien suojassa tai kömpien mökkinsä pahnoihin. Halutessaan ne tulivat makoilemaan aitaa vasten, kerjäten kävijöiltä rapsutuksia.
Hyvinvoivat eläimet ovat rentoja. Rentous voi näkyä uneliaana raajojen lepuuttamisena, uteliaisuutena ihmisiä ja ympäristöä kohtaan tai keskittymisenä lajityypilliseen toimintaan. Pipsa ja Ressu voivat hyvin – ne elivät ”paksusti” ja olivat oivallisia esimerkkejä hyväntuulisista possuista. 
Lampaat
Elonkierron kesälampaat tulivat Rantatien tilalta Matkusta. Kainuunharmaat ovat eloisia, uteliaita, ystävällisiä ja helposti käsiteltäviä. Ne ovat yksi kolmesta suomalaista alkuperää edustavasta lammasrodusta. Kainuunharmaat syntyvät tavallisimmin lähes mustina, mutta väri muuttuu ensimmäisten kahden vuoden aikana. Tyypillisin aikuisväri on vaalean harmaa.
Sosiaalisuus on tärkein lammasta määrittävä piirre ja se kyllä hyvin näkyi myös Elonkierrossa. Yhdessä ja yhtaikaa syötiin, juotiin, levättiin ja liikuttiin. Lampaat käänsivät päätäänkin yhtaikaa kohti vierailijoita ja yhdessä tuumin ne rohkaistuivat tekemään tuttavuutta. Siis laumaeläimiä mitä suurimmassa määrin!
Näin talven kynnyksellä mikä voisi lämmittää enemmän sekä mieltä että jalkoja kuin kotikutoiset villasukat? Yhdessä kerinnässä tulee lankaa reilu kilo lammasta kohden eli ainakin seitsemän sukkaparin verran. Lampaita ja lampureita on tästä ilosta iso kiittäminen 
Vuohet
Kesän 2025 vuohet tulivat Miina Huittisen vuohenmaitotilalta Punkalaitumelta. 
Lapsiperheiden eittämättä suosituin eväidensyöntikatos osui vuohiaitauksille. Saihan siellä syöttää ruohoa näille eloisille ja kilteille koijareille. Vaikka vuohet ovat laumaeläimiä, ne tuntuvat touhuavan kuka mitäkin. Nämä kulinaristit nousevat takajaloilleen ja nojaavat etusorkilla aidanvierustalla maukkaan voikukan- ja apilanlehden toivossa.
Vuohet tunnetaan kekseliäinä kiipeilymestareina, jotka tulevat toimeen myös vuoristojen jyrkillä rinteillä. Elonkierrossa ainakin kerran vuohi yllätettiin seisoskelemasta kunkkuna katoksensa katolla, minne kaverit kovasti perässä pyrkivät.
Viime aikoina vuohia on noussut melkoisiksi sometähdiksi kuten Seppo-pukki koiruuksineen. Lemmikiksi vuohta havittelevan on kuitenkin hyvä muistaa, että viihtyäkseen vuohi tarvitsee vähintään kolmen, neljän lauman ja että vuohi voi elää jopa lähelle 20-vuotiaaksi. Eli aika pitkäaikainen sitoumus lemmikin pitoon! Vuohikaipuuta voi hyvillä mielin lieventää tulemalla ihailemaan niitä kesäisin Elonkiertoon.
Bea-koira
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä eläinsarjassa esittäytyy Bea, Elonkierrossa kaikkien lellimä iloinen hännänheiluttaja. 
Elonkierron työntekijä Jarkko Soihtu nouti tämän rescuekoiran alle vuoden ikäisenä Viipurin koiratarhasta, ja siitä lähtien Bea on seurannut isäntäänsä uskollisesti kuin hai laivaa. Kun Gator käynnistyy puistossa, Bea hypähtää yhdessä hännänhuiskautuksessa kuskin viereen. Bealla turkki kiiltää, katse on avoin ja luottavainen ja käytös kuin mannekiinilla – siis varsinainen hurmuri 
Elonkierto on aina toivottanut koirat tervetulleiksi puistoon, joka on erittäin suosittu koirien ulkoiluttajien keskuudessa. Talvisin täällä pidetään myös popup-koirapuistoa vuohiaitauksien luona.
Vielä eläinesittelyn lopuksi Elonkierto haluaa sydämellisesti kiittää kaikkia puistossa kesää viettäneiden eläinten omistajia, hoitajia ja talkootyönä tehneitä iltapartiolaisia. Hyvinvoivat eläimet ovat yhteinen agendamme 
