Viljat ovat keskeinen osa elintarvikehuoltoamme. Suomessa viljoja viljellään vuosittain noin miljoonan hehtaarin alalla. Laajimmat viljelyalat ovat ohralla, sitten kauralla, vehnällä ja rukiilla. Viljasato käytetään rehuna ja elintarvikkeina. Sadosta valmistetaan myös teollisia tuotteita kuten mallasta ja tärkkelystä. Osa säästetään siemenviljaksi seuraaviin kylvöihin, ja osa viedään ulkomaille. Voi todeta, että viljat ovat keskeinen osa kriisivalmiuttamme ja huoltovarmuuttamme.
Pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneet viljelykasvit
Meillä Suomessa on kesällä pitkä päivä, kasvukausi lyhyt ja talvet voivat olla ankaria. 1900-luvun alkuvuosiin asti Suomessa viljeltiin maatiaiskantoja, jotka olivat pitkän ajan kuluessa sopeutuneet pohjoisiin kasvuolosuhteisiimme.
Nämä maatiaislajikkeet kehittyivät luonnonvalinnan ja ihmisen tekemän valinnan tuloksena. Jalostettujen lajikkeiden käyttöönoton myötä maatiaisviljat lähes hävisivät viljelystä ja korvautuivat satoisammilla jalostetuilla lajikkeilla.
Maatiaisviljojen monimuotoisuutta tarvitaan
Maatiaisviljojen perinnöllistä monimuotoisuutta alettiin kuitenkin kaivata, koska kasvinjalostus tarvitsee edistyäkseen perinnöllisen monimuotoisuuden lähteitä. Maatiaisviljoja alettiin kerätä talteen geenipankkeihin. Vuonna 1979 perustettu Pohjoismainen Geenipankki järjesti laajat viljelykasvien siemenkeräykset, ja näytteitä on kerätty sen jälkeenkin kansallisin siemenkuulutuksin.
Suomen talteen saadut maatiaisviljat on talletettu nykyiseen Pohjoismaiseen Geenivarakeskukseen NordGeniin Ruotsiin. Varmuuskokopiot niistä on talletettu Huippuvuorten kansainväliseen siemenholviin. Geenipankit säilyttävät siemeniä ja pitävät niitä saatavilla tutkimus-, opetus- ja jalostustarkoituksiin.
Maatiaisviljoja viljelyssä ja tutkimuksessa
Maatiaisviljojen suojelua myös viljellen kannustetaan. Maatiaislajike voidaan rekisteröidä alkuperäislajikkeeksi ja sen viljelystä voi saada tukea. Alkuperäiskasvilajikkeen rekisteröity ylläpito on ensisijaisesti viljelykasvien perimän monimuotoisuuden vaalimista viljelyolosuhteissa.
Maatiaisviljojen perinnöllisen monimuotoisuuden ja käyttöominaisuuksien tutkiminen on tärkeää, jotta niiden ominaisuudet saadaan selville. Tärkeää on löytää lähteitä muun muassa kuivuuden- ja tulvankestävyyteen, taudin- ja tuholaisten kestävyyteen, viljelyominaisuuksiin ja sadon laatuun.
Kasvinjalostuksen avulla varaudutaan maatalousympäristössämme tapahtuviin muutoksiin ja vastataan viljelijöiden, kuluttajien ja yritysten kulloinkin esittämiin tarpeisiin. Myös luomuviljelyssä ollaan kiinnostuneita maatiaislajikkeiden mahdollisuuksista.
Maatiaisviljalajikkeiden satoa voidaan tuotteistaa valmistamalla esimerkiksi laatuominaisuuksiin kuten makuun liittyviä erikoistuotteita myyntiin.
Maatiaislajikkeilla on myös kulttuurihistoriallista arvoa, kuten pitkät rukiinkorret maalaismaisemassa tai erilaiset perinteiset kasvutavat, kuten juhannuksena tienoilla kylvettävä juhannusruis.
Tervetuloa teemailtaan
Asiantuntijat kertovat lisää näistä aiheista 4.8.2023 klo 18-20 järjestettävässä maatiaisvilja-aiheisessa teemaillassa. Puheenvuorojen lisäksi tutustutaan Elonkierron maatiaisviljojen esittelyruutuihin.
Ohjelma:
- Maatiaisviljat osana kansallisen kasvigeenivaraohjelman työtä, tutkimuspäällikkö Elina Kiviharju, Luke
- Maatiaisten merkityksestä kasvinjalostuksessa, jalostusjohtaja Merja Veteläinen, Boreal Kasvinjalostus Oy
- Alkuperäiskasvilajikkeen rekisteröinnistä ja viljelystä, ylitarkastaja Kaarina Paavilainen, Ruokavirasto
- Monimuotoisuutta juuristossa, Hannu Ahokas, emeritus
- Maatiaisviljojen viljelystä ja käytöstä, tutkijat Sakari Raiskio ja Maarit Heinonen, Luke
- Maatiaisten hyödyntäminen taudinkestävyyden edistämisessä, erikoistutkija Marja Jalli, Luke
Makasiinikahvila on auki tapahtuman ajan.
Kokoontuminen klo 18 parkkipaikalla, sateen sattuessa Makasiinissa.
