Viljelykasvien luonnonvaraiset sukulaislajit ovat ravinto- ja rehukasveille läheistä sukua olevia luonnonvaraisia kasvilajeja. Niistä voi olla apua muutokseen sopeutumisessa – ja toisaalta niitä pitää suojella aktiivisesti.
Niittykukkia siellä, heinää täällä, apilaa tuolla…mutta hetkinen, eiväthän nuo kaikki heinät ja apilat näytäkään samalta! Ja mitä kummaa, Elonkierron kasvimaalla kasvaa ainakin kuutta eri kaalia!
Elonkierrossa on helppoa huomata, miten laaja etenkin nurmikasvien ja apiloiden lajikirjo on. Harvoin tulee kuitenkaan ajateltua, mihin tuota monimuotoisuutta oikeastaan tarvitaan. Emmekö pärjäisi vain muutamalla viljalajikkeella, parilla heinäkasvilla ja yhdellä keräkaalilla? Tällaisia saattaa pohtia Elonkierron satunnainen kävijä.
– Eri kasvilajeja ja niiden eri lajikkeita tarvitaan, jotta kasveista saataisiin satoa eri puolilla Suomea. Ne ovat siis sopeutuneet kasvamaan erilaisissa olosuhteissa, ja niitä on myös jalostettu erilaisiin käyttötarpeisiin, kertoo Kansallisen kasvigeenivaraohjelman koordinaattori, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Elina Kiviharju.
No entä sitten luonnossa villinä kasvavat heinät, tai suorastaan rikkaruohot, mihin niitä tarvitaan?
– Nehän ovat oman alansa mestareita, koska niiden täytyy selvitä kuivuudesta, tulvista ja tuholaisista ilman ihmisen apua! Ilmastonmuutoksen edetessä ja maatalouden toimintaympäristön muuttuessa näistä villeistä sukulaisista voi hyvinkin löytyä ominaisuuksia, joiden avulla parannetaan viljelykasvien kykyä sopeutua muuttuviin oloihin. Ne siis varmistavat ruokaturvaa, Elina Kiviharju toteaa.
Arvokas sopeutumiskyky kasvin geeneissä
Viljelykasvien luonnonvaraiset sukulaislajit (CWR, englanniksi crop wild relatives) ovat viljelyyn jalostetuille kasveille läheistä sukua olevia luonnonvaraisia kasvilajeja. Esimerkiksi meillä Pohjolassa heinien ja apiloiden monimuotoisuus on runsasta, ja luonnossamme kasvaa niin vihannesten kuin hedelmä- ja marjakasvien sukulaislajeja.
Äärevät sääilmiöt koettelevat viljelyyn jalostettujen kasvilajien ja -lajikkeiden lisäksi myös luonnonvaraisia lajeja. Lisäksi niitä uhkaa sopivien elinympäristöjen väheneminen. Siksi tätä arvokasta villiä geenivarantoa pitää suojella joko kasveina luonnossa tai siemeninä geenipankissa.
Pohjoismaisen geenivarakeskuksen NordGenin vetämässä hankkeessa on nyt tuotettu siirrettävä näyttely, jossa kerrotaan CWR-lajien tärkeydestä, käyttötavoista ja suojelusta. Näyttely kiertää tänä kesänä viidellä kielellä kaikissa Pohjoismaissa.
Suomessa näyttely oli alkukesän esillä Helsingin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa, josta se tuli loppukesäksi Elonkiertoon.
– Elonkierto tarjoaa erinomaisen kohteen näyttelylle, koska siellä luonnonvaraisten CWR-lajien merkitys ja arvo on helppo kytkeä kasvinviljelyyn. Elonkierrossa kävijä saa ymmärrystä maataloudelle tärkeistä viljelykasveista ja niiden käytöstä. Viljelykasvilajien lisäksi Elonkierron alueella on nähtävänä monia CWR-lajeja, Elina Kiviharju vinkkaa.
Ensi vuonna näyttely on esillä Oulun Kasvitieteellisessä puutarhassa ja Maarianhaminassa Ahvenanmaalla.
Lisätietoja: Elina Kiviharju / Luke, elina.kiviharju@luke.fi
